Heija,
Tämän kerran käsittelyssä on Jonathan Swiftin Irlantilaisia pamfletteja teoksen teksti "Vaatimaton ehdotus" (1729). Swift kirjoitti paljon pamfletteja salanimellä ja useat niistä herättivät suurta kohua niiden roisien ehdotusten ja arkaluontoisten aiheden vuoksi. Hän ei saanut koskaan rahaa kirjoituksistaan, ei edes Gulliverin matkoista. Siviiliammatiltaan hän oli pappi. Tämän kerran kysymykset kuuluvat:
1. Kuinka paljon ihmisiä on Irlannissa Swiftin mukaan? Voiko tähän luottaa ja miksi tekstissä on mielestänne paljon muitakin lukuja ja laskelmia?
2. Onko Swift tosissaan? Miksi hän kirjoitti kyseisen pamfletin?
3. Mitäs piditte?
Kuva avautuu luettuanne tekstin:
1. Puolitoista miljoonaa. En kyllä näe syytä luottaa lukuun. Lukujen ja Swiftin laskelmien tarkoituksena on ollut ilmeisesti vahvistaa ironiaa pamfletissaan. Katkelmahan oli "ihan oikea" ratkaisuehdotus ongelmaan. Laskelmien takia se kuulosti enemmän virallisemmalta ja poliittisemmalta.
VastaaPoista2. Ei todellakaan ole tosissaan. Swift on todennäköisesti halunnut ottaa näin kantaa Irlannin yhteiskunnan eriarvoisuuteen ja muihin ongelmakohtiin. Pamfletin lopussahan hän luettelee muita keinoja, joita hän ei toivo saavan vastaehdotuksiksi. Nämä keinot ovat mielestäni todellisuudessa juuri niitä, mitä Swift ajaa.
3. Ihan hauska ja melko yllättävä. Helposti ymmärrettävää ironiaa.
-Olli
1. Hänen mukaansa Irlannissa on puolitoista miljoonaa ihmistä. En kyllä uskoisi tuohon lukuun, mikä kuulostaa ihan tuulesta temmatulta. Lukuja ja laskelmia on siksi paljon, että teksti vaikuttaisi viralliselta.
VastaaPoista2. Ei ole tosissaan!
3. Aika huvittava teksti ja samalla järkyttävä, kun mainittiin lasten syöminen yms.
-Sofia
1.Puolitoista miljoonaa. Lukuun ei voi luottaa, koska jo alaviite kertoo väkiluvun olleen yli 2 miljoonaa. Käyttämällä paljon lukuja ja arvoja Swifit saa tekstin kuulostamaan viralliselta ”aidolta ratkaisuehdotukselta ongelmaan” ja parantaa näin pamfletin tehoa ja purevuutta.
VastaaPoista2. Ei ole. Ottaakseen kantaa Irlannin yhteiskunnan ongelmiin, sekä epätasa-arvoiseen suhteeseen Isoon Britannian kanssa. Sivut 172-174 paljastavat Swifin aidot mielipiteet, mikäli ne tulkitaan päinvastoin.
3. Aika sarkastista ja ironista tekstiä. Ihan ok luettava.
-Mikko
1. Swiftin mukaan Irlannissa asuu noin puolitoista miljoonaa ihmistä. Lukuun ei voi luottaa, koska alaviitteessäkin kerrotaan luvun olevan vain arvaus. Viitteessä kerrotaan, ettei väkiluvusta ollut tarkkaa tietoa, mutta sen ajateltiin olevan kuitenkin yli kaksi miljoonaa. Laskelmiensa avulla Swift yrittää vaikuttaa pätevältä ja tietoiselta asiasta lukijan silmissä. Lukujen tarkoituksena on tehdä ehdotuksesta virallisen ja helposti toteutettavan oloinen, sekä saada se tuntumaan aidolta poliittiselta kannanotolta. Ehkä Swift yrittää matkia poliitikkoja, jotka esittävät typeriä ehdotuksia ja perustelevat niitä vain hienoilta kuulostavilla numeroilla.
VastaaPoista2. Swift ei ole tosissaan, vaan protestoi Irlannin yhteiskunnan epäkohtia ja ongelmia vastaan. Hän ottaa kantaa esimerkiksi köyhyyden luomaan eriarvoisuuteen, nälänhätään ja kasvavan väestön ongelmaan. Swiftin mielestä valtio ei tee tarpeeksi näiden ongelmien ratkaisemiseksi, ja Swift esittääkin oman "ehdotuksensa", joka on yhtä pätevä kuin poliitikkojen tyhjät teot. Kyseessä on kannanotto tällaisia päättäjiä vastaan. Pamfletin loppupuolella Swift ehdottaa oikeita toimia, joilla hän haluaisi ongelmia ratkottavan.
3. Teksti oli ironinen, melko hauska ja helposti luettava. Se otti hyvin kantaa yhteiskunnan ilmiöihin ja onnistui yllättämään. Samalla se oli tosin aika järkyttävä, varsinkin jos sen tulkitsi sana sanalta.
-Elina
1. Swiftin mukaan Irlannissa on 1,5 miljoonaa asukasta, mikä tuskin pitää paikkaansa. Kirjassa on viittaus, että luvusta ei ole tarkkaa tietoa, eikä tuolloin väestöä kirjattu nykyiseen tyyliin, joten tarkkaa lukua ei voi edes olla tiedossa. Swift käyttää lukua lähinnä kuvaamaan köyhien suhteellista osuutta kansasta ja ärsyttääkseen lukijaa.
VastaaPoista2. Swift tuskin on tosissaan, vaan tekstin tarkoituksena on kärjistää ja ärsyttää päättäjiä huomaamaan kansan keskuudessa vallitseva köyhyys. Swift kritisoi tekstillään päättäjien kyvyttömyyttä tarttua yhteiskunnan köyhyysongelmaan ja ruuan puutteeseen.
3. En pitänyt yhtään, tekstin ironia ei huvittanut ja jo ajatuskin kurjuudesta ja lasten syömisestä ällötti. Varsin ärsyttävää teksti, mutta toisaalta on varmasti toiminut kiivaan keskustelun herättäjänä aikanaan.
-Iiris
1. Swiftin mukaan asukkaita on 1,5 miljoonaa. Tietoon ei todellakaan voi luottaa, miten kukaan olisi edes tuohon aikaan kyennyt selvittämään koko irlannin väkiluvun. Lisäksi kirjassa on maininta siitä että luku ei ole tarkka. Lukujen ja laskelmien avulla tekstistä tulee virallisemman näköistä.
VastaaPoista2. Ei varmaankaan ole tosissaan, tekstin tarkoituksena on vain lähinnä piikitellä Irlannin valtiota. Näin ollen loppuosan keinoista voitanee tulkita Swiftin esittävän oikeita ratkaisuja ongelmiin.
3. Aika radikaali mutta myös nokkelasti kirjoitettu.
-Tuomas