Böö!
Romantiikan oppituntiin liittyvä tehtävä:
Lue Edgar Allan Poen novelli Amontilladotynnyri Mestarinovelleja-kirjan sivuilta 26–32.
Vastaa lukemisen jälkeen seuraaviin kysymyksiin:
1. Millaisia kauhuromanttisia piirteitä löydät novellista?
2. Millaisia ironisia piirteitä löydät kerronnasta?
3. Mikä voisi olla novellin sanoma?
1. Novellissa käsitellään ihmisen pimeää puolta ja ihmismielen tuntemattomia osia, sekä kuolemaa ja kidutusta kuten romantiikan ajalle oli tyypillistä. Keskiajan ihannointi näkyy novellin tapahtumapaikassa, pimeässä ja kosteassa katakombissa. Kauhun ilmapiiri luodaan päähenkilön hulluuden, uhkaavuuden, kostonhalun ja synkkyyden avulla.
VastaaPoista2. Karnevaalit saavat ironisesti karmivan lopun, kun Montresor murhaa narriasuisen Fortunaton juhlan jälkeen. Kertojan kaverin nimi on lisäksi Fortunato, melkein kuin fortunate eli onnekas, vaikka hänelle käy tarinassa onnettomasti. Fortunaton tavatessaan kertoja hymyilee ystävällisen näköisesti, vaikka oikeasti hän virneilee sadistisesti ajatellessaan kostoaan. Fortunato kertoo Montresorille kellarissa, ettei aio kuolla yskäänsä, ja Montresor on siitä samaa mieltä. Montresor kertoo kaverilleen olevansa muurari ja esittelee muurauslastaansa, kun Fortunato näyttää hänelle vapaamuurarien salaisen eleen. Montresor taisi kuitenkin olla vähän toisenlainen muurari... Lopussa Fortunatosta jää jälkeen vain kellojen kilinää, ja kertoja syyttää kellarin kosteutta omantunnon pistoksestaan.
3. Novellissa kerrotaan, ettei liiallisesta ylpeydestä hyödy kukaan. Montresor ja Fortunato ovat molemmat ylpeitä ja ylimielisiä, mikä johtaa Fortunaton kuolemaan. Fortunato on loukannut Montresoria käytöksellään, ja Montresor haluaa pelastaa maineensa kostamalla kaverilleen. Ylpeys on kuin huumetta, jonka vaikutuksesta novellin kertoja päättää tappaa. Montresoria on petetty ja loukattu, ja hän haluaa vuorostaan pettää toista ihmistä tunteakseen olonsa paremmaksi. Fortunato puolestaan ylpeilee viinintuntemuksellaan ja seuraa typerästi Montresoria kellariin ja kuolemaansa halutessaan testata viinin aitouden.
-Elina
1. Katakombit, pimeä ja synkkä ilmapiiri, kertojan lukijalle kostonhimo ja juonittelu, luurangot ja yms. luovat kauhuromanttisia piirteitä.
VastaaPoista2. Fortunaton puku ja hatun kilisevät kellot viestivät iloisesta ilmapiiristä kaupungissa, mutta samaan aikaan kertoja juonittelee ystävänsä murhaa. Lisäksi kertoja yrittää jatkuvasti mukamas saada Fortunaton kääntymään ja palaamaan takaisin, vaikka sen tarkoituksena on todennäköisesti voittaa Fortunaton luottamus.
3. Koston turhuus. Montresor ei niellyt ylpeyttään, vaan päätti "suojella" kunniaansa tappamalla Fortunaton. Lopussa kertoja oli mielestäni jo vähän katumäpäällä.
-Olli
1. Yö, pimeys, katakombit/kryptat, sekä tutun ja turvallisen (karnevaali) muuttuminen pelottavaksi tuntemattomaksi (krypta).
VastaaPoista2. Kertoja pyytää Fortunatoa melkein koko kellarimatkan ajan palaamaan, vaikka aikoo murhata hänet.
3. Teema on kai liioitellun koston ja ylpeyden suhde ja niiden seuraukset. Murhaaja ainakin katuu viimeisessä kappaleessa, vaikka tulkitseekin sen johtuvan katakombien kosteudesta.
-Mikko
1. Kauhuromanttisia piirteitä ovat mm. katakombit ja kryptat, pimeys, pelottava tunnelma ja luurangot.
VastaaPoista2. Iloiset karnevaalit loppuvat kauheasti, kun Montresor aikoo tappaa Fortunaton.
3. Novellin sanomana voisi olla kosto.
-Sofia
1. Kauhuromanttisia piirteitä novellissa on tapahtumapaikka, katakombi, jossa ilma on kosteaa, käytävät ahtaita ja ahdistavia. Paikka on myös täynnä luurankoja, jotka muistuttavat kuolemasta. Myös Fortunaton surmaustapa sekä kertojan julmuus luovat kauhua lukijan mieleen.
VastaaPoista2. Karnevaalien puvut ja hauskanpito muuttuvat varsin julmaksi, kun kertoja hautoo kostoa Fotunatolle samalla kun muu kansa juhlii. Myös Fortunaton erinomaisuutta viinien asiantuntija korostetaan ironiseen sävyyn ja matkalla katakombeissa kertoja yrittää maanitella Fortunatoa palaamaan takaisin maanpinnalle, mutta tosiassa hän lietsoo Fortunaton halua näyttää osaamisensa.
3. Novellin sanomana on koston turhuus ja liiallinen ylpeys. Fortunato on niin ylpeä taidoistaan ettei ymmärrä lainkaan epäillä kyseessä olevan kosto, ja toisaalla kertojan lopulta surmattua Fortunaton, ei hän koekaan suurta mielihyvää vaan katumusta, piston sydämmessään.
-Iiris